Tähtipaita tähtitytölle

Violetti on yksi ehdottomista lempiväreistäni. Löysin kuin löysinkin viimein trikoonettikaupasta violettia tähtitrikoota. Annoin kankaan olla pöydälläni ja odottelin insipiraatiota, että mitä siitä itselleni tekisin. 
Eräänä loppukesän päivänä päätin tehdä siitä itselleni tunikan, koska eihän nyt ystävän lapsen syntymäpäiväjuhlille voi lähteä, jollei ole uusia vaatteita päällä!
Kesäpaitoja ei koskaan ole liikaa. Varsinkaan henkeen ja vereen talvi-ihmisellä, joka on tähän asti melkein kaikki kesät laahustanut yhdellä mekolla koko kesän. 
Halusin lyhythihaisen, pitkä helmaisen paidan, joka sopisi niin kaupassa käymiseen kuin terassilla istumiseen. 

 Kaava on sama, kuin fall in love-tunikassa, jonka itselleni aiemmin jo puuhastelin. Vahingoista viisastuneena; pidensin hieman yläosaa, jotta yläosa istuisi hieman paremmin päälle, eikä olisi ihan niin antelias kaula-aukoltaan kuin edellinen tunika. Pidennys olisi saanut olla aavistuksen verran lyhyempi, mutta silti yläosa alkoi istumaan päälle paremmin. 

Helman kankaaksi valikoitui viskoosielastaanitrikoo, joka on ihanan kevyttä ja hulmuavaa. Pidensin helmaa ehkä sen toisen 10cm liikaa, jolloin tunikasta tulikin jo melkein mekkomainen.
Samasta viskoosielastaanitrikoosta puuhasin itselleni (huonosti kuvassa näkyvät) elämäni ensimmäiset legginsit. Tänä kesänä ne olivatkin todella ahkerassa käytössä hameiden alla.  Legginsit ovat pelastus enemmän housuja käyttävälle ihmiselle julkisilla paikoilla. Pöydällä odottaakin nyt ompelua toiset, mutta ihanan tumman punaiset. Tälle kesälle eivät enää käyttöön joutaneet, mutta uskon, että kesä se tulee ensi vuonnakin! 

Tuin olkasaumat sekä vyötärösauman joustonauhalla. Huomasin tätä tehdessäni, että joustonauhoissa on todellakin eroja. 
Ostin eräästä pienestä ompelutarvikeliikkeestä "irtomyynnissä" ollutta joustonauhaa. Joustonauha on tuntuu vaatteessa monen pesun jälkeenkin vielä ikävältä ja "kovalta". Harkitsen edelleen vakavasti yläosan purkamista ja joustonauhan vaihtamista tai poistamista kokonaan. Trikoon purkaminen vain on aina yhtä ongelmallista. Kangas kun kärsii purkamisesta todella helposti. 

Tähtipaidasta tulikin tämän kesän ehdoton lempipaita. Huoleton ja kevyt, eikä välttämättä haittaa, vaikka alta unohtuukin leggarit. Melkein jo odotan innolla ensi kesää! 

                                                                            - Hellu -

Ompelempa boleron sateisen sunnuntain iloksi!

Kuten aiemmin jo postailinkin, että sain Majapuulta Fall in love-trikoota, johon rakastui ensisilmäyksellä. Tunikanhan jo kyseisestä kankaasta puuhastelin, jotenkin ajattelinpa puuhata boleron, vaikka mekon kanssa käytettäväksi kesällä. Ob:n numerossa 2/2014 olikin kiva kaava, joten eikun tuumasta toimeen!

Joskus vaan ei ihan kaikki mene niin kuin elokuvissa. Boleron leikkaamisessa sentään ei ollut ongelmia. Jostain syystä niskan huolittelukaitale istui paikalleen vasta kolmannella kerralla, sen jälkeen katkaisin kaksi kaksoisneulaa ihan omaa huolimattomuuttani ja kun viimein pääsin sovittamaan, huomasin, ettei kyseinen vaatekappale sovi etumuksesta kiinni ollenkaan. 

Onneksi naapurini tuli sopivasti käymään, joten lupasin hänelle ko. vaatekappaleen, kunhan saan sen valmiiksi. 

Helman poimutus oli jo liikaa ajatusta vaativa homma, jota en vain yksinkertaisesti saanut istumaan paikalleen. Bolero odottikin viimeistelyä jokusen viikon laatikon pohjalla. 

Noin kuukautta myöhemmin viimein sain kuin sainkin sen valmiiksi. 

Naapurini oli hyvinkin tyytyväinen, että tein tälläisen mittavirheen, eikä bolero sopinutkaan päälleni. Lopputuloksesta tuli kuitenkin hirmu kiva ja näyttää ahkerassa käytössäkin olleen. 

Onneksi tuota kangasta vielä on, joten jospa minä vielä siitä itsellenikin jotain. 

            - Hellu -

Haalareita mini-ihmisille

Tilasin Kangastukusta tähti-mikrofleeceä, joka saapui jälkitoimituksena kevät-talvella. Pakettia matkahuollosta hakiessani jo ihmettelin paketin kokoa. Lie oli ajatus tahi näppäilyvirhe käynyt, mutta kangasta oli kolme metriä. Ihmettelin kovasti, että mikähän minulla on ollut ajatus tilatessa. Kysäisin siis ystävältäni, tarvitsisiko hän lapselleen fleece-vaatetta ensi talveksi. Tarvetta oli ja pyyntinä paita ja housut tahi haalari. 

Koska en ole koskaan vielä haalaria ommellut, halusin kokeilla, kuinka onnistuisi moisen töhöttäminen. Ottobren numerossa  3/2005, oli loistavasti tarkoitukseen sopiva potkupuvun kaava, joka ulottui kokoon 86 asti. 

Kaava itsessään oli mukavan väljä jo valmiiksi, eikä sitä tarvinnut suuremmin lähteä levittämään. Vetoketju, jonka ystävä en ole koskaan ollut, asettui yllättävän hyvin ja asiallisesti, vaikka valmiina kuvassa näyttääkin hieman vääntävän vasenta lahjetta ulospäin. Suuri haaste loppuunsa oli haarakiilan ompelu, jota jouduin paikkailemaan vielä hieman käsin lopuksi. Hieman suuremmat saumanvarat olisivat voineet tehdä ompelusta helpomman. Toivon, että tulee kuitenkin käytössäkin kestämään. 

Viimeistelin lahkeet, hihansuut sekä kaula-aukon resorilla. Kuitenkin tarkoitus olisi haalaria käyttää toppapuvun alla, joten resori tuntui luontevalta valinnalta. Ei tule liian paksuja kangas kerroksia mihinkään kohti ja haalaria näin pystyy aiemminkin käyttämään, kuin vasta juuri sopivana. Kaksoistikkasin saumat vielä, että resorit pysyvät napakasti ja varmasti mukana matkassa. 

Tein samaisesta kankaasta vielä housut ja paidankin, joista vaan valitettavasti jäi kuvat ottamatta. Paidasta on sen verran sanottava, että jonkinlaisen ajatuskatkoksen tuloksena viimeistelin kaula-aukon samaisella mikrofleecella. Kummallisesti vaan ei mennytkään päästä läpi. Kuulemma ei venynyt tarpeeksi. 
Onneksi tilkkulaatikosta löysin ruskeaa polar-fleecea, jolla sain viimeisteltyä ja paita meni isommallekin lapselle päälle. 

Toisen ystäväni kuopuksen syntymäpäivät lähestyivät ja kyselin, että mitä pieni mies olisi lahjaa vaille. Leluja kun en lapsille mielelläni osta, ennemmin laitan jotain käytännöllistä. Pienen miehen unihaalarit olivat kuulemma vähissä ja kovin huonossa, joten päätin sellaisen puuhata, kun kaavatkin olivat valmiiksi piirrettyinä. 
Kankaan olin löytänyt vahingossa jostain poisto-osastolta ja kaavailin tekeväni omille lapsilleni paitoja siitä. 
Suloiset retro-norsut, joihin olin jo aiemminkin ihastunut, päätyivätkin nyt unihaalariin. 

Suurimman pään vaivan aiheutti vetoketjun ompelu. Trikoo kun veny ja vanui paininjalan alla, vaikka kuinka reilusti neulasi tai kokeili teipata. 
Silittelin tukikankaan vetoketjun alle, joka hieman auttoi, mutta ei vieläkään tehnyt vetoketjun ompelua helpoksi. Karnaluksilta saisi tukinauhaa, jota pitäisi ehdottomasti tilata ja kokeilla, josko olisi napakampaa, kuin perustukikangas.
Parin purku kerran jälkeen vetoketjusta tuli tämän näköinen:

Vetoketju asettui ilman suurempia pomppua ihan kohtuullisesti myös lahkeen puolelle.

Resori ei asettunut taaskaan niin hyvin vetoketjun päälle kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin sen verran hyvin, ettei vetoketjun alku käytössä paina eikä ahista.

Hihat tein ohuemmasta puuvillatrikoosta, jota oli tilkkulaatikossa juuri hihojen verran.

Huolitelin jälleen resorilla ja kaksoistikkasin. Taaskin tarkoituksena, että haalaria pysyisi käyttämään aiemminkin. 

 Ja vielä kuva takaakin. 

Pienen miehen äiti rakastaa kaikkea retroa, joten hän oli hyvin tyytyväinen kuitenkin lopputulokseen. 

Itse voisin omaa kädenjälkeäni tässäkin kohtaa kritisoida vielä jonniin aikaa. Trikoossa on se huono puoli, että riittävän monen purku kerran jälkeen kangas alkaa näyttämään neulatyynyltä, eikä kangasta kannata enää edes yrittää ommella. 

Käyttökelpoisia haalareista kuitenkin tuli, siihen olen tyytyväinen!

    - Hellu -

Tunikaa ja mekkoa

Mumintalossa-blogista ( http://mumintalo.blogspot.fi/ ) bongasin aivan ihanan I love-jerseykankaan, jota oli ehdottomasti saatava. Pienten mutkien kautta sain, kuin sainkin ko. kankaan majapuulta ja vielä halvennuksesta! Samalla toki pakettiin lähti lapsukaisille lakanakangasta, mutta eihän nyt koskaan vain yhtä kangasta voi tilata! 
Suurin ongelma olikin sitten edessä; minulla on käsissäni aivan ihanaa kangasta, josta tahdon jotain itselleni. Istuin useammankin illan tuijottaen kaavoja ja etsien jostain ideaa, että mitä tahtoisinkaan. 
Viimein päädyin OB:n naisten vaatenumerossa (2/2010) olleeseen tunikaan ja alusmekkoon. 
Olin hankkinut aiemmin jostain jo kukallista jerseytä, jota ihmettelin kovasti kotona, että mitäs siitä olinkaan ajatellut tehdä ostohetkellä. Lie ajattelin lapselle kesävaatetta. Kuitenkin kukallinen jersey päätyi tuohon alusmekkoon. Yksivärinen yläosa sopisi hyvin tunikan alle tai mekkoa voisi käyttää pelkästäänkin.

Aloin hirmuisella innolla ja höyryllä tekemään näitä itselleni, ajattelematta kuitenkaan nokkaani pidemmälle. Mekko, kuiten myös tunikakin, olisivat todellakin kaivanneet framilonia tai joustonauhaa mutta niiden puutteessa ratkaisin ongelman poimuttamalla yläosa alaosaan sopivaksi. Framilonilla tai joustonauhalla olisi toki tullut enemmän ryhtiä ja tukevuutta, mutta ihan hyvin päälle istuvaksi sain hamosen näinkin. 
Kuten olen kantapään kautta jo oppinut, pidensin automaattisesti mekon helmaa reilulla 10cm:llä. Hyvin olisi melkein saanut vielä toisenkin 10cm lisätä mekon helmaan, jolloin helma olisi ollu hieman polven alapuolelle. Nyt helma jää juuri polven yläpuolelle. 

Tunikasta, kaikesta huolimatta, tuli ehdottomasti minun uusi lempipaitani. Tosin, jos olisin tehnyt paidan hieman vähemmällä höyryllä, olisi siitä tullut vielä parempi. Käänsin hieman turhan kanssa paidan etumuksen käänteitä, joilloin paidasta tuli ehkä hieman turhan antelias. Tietenkin huomasin tämän seikan vasta, kun olin helman ommellut kiinni ja sovitin paitaa ekan kerran. Harkitsin vakavasti paidan purkamista alutekiöhinsä mutta muutaman ulkopuolisen mielipiteen kuunneltuani annoin olla. 
Tein mekon kuin paidankin itselleni napakalla kaavalla, joten päällekäin käytettynä eivät oikeastaan näytä kovin hyviltä. Jos haluaisia käyttää näitä päällekäin, olisi tunika melkein pitänyt tehdä kokoa isommalla kaavalla. Erikseen istuvat kumpikin päälle, kuin nenä päähän.
Hihoja pidensin reilun 5cm, jolloin paidasta tuli rehellinen pitkähihainen 3/4-hihojen sijaan. 
Tunikan alaosa on perustrikoosta, musta sopi täydellisesti yläosan aivan ihanan kankaan kanssa yhteen. 

Tästä kankaasta pöydälläni on vielä leikattuna bolero, kunhan vain ehdin vielä sen kasaamaankin. Lisäksi tätä kangasta vielä jäikin, joten minulla on edelleen ongelma; mitähän vielä tahtoisinkaan tästä kankaasta!

Terkuin töhöttävä Hellu

Lierihattu

Isommalle tyttärelleni kävivät kaikki kesähatut pieneksi talven aikana eikä oikein pelkällä ohuella trikoopipolla helteillä ole mukava olla. OB 3/2011-lehdessä oli lierihatun kaava, joten eikun tuumasta toimeen. 

 Neiti Kohta Viisivee rakastaa pinkkiä ja Hello Kittyä. Joten kankaaksi valikoitui Kilokankaasta valkoinen hello kitty-puuvilla. Kangas oli mukavan ohutta mutta kuitenkin napakkaa eikä tähän kuluva määrä ollut lähellekään niin iso, kuin mitä alun perin ajattelin. 

Hatun kaavassa on hieman ehkä turhaa väljyyttä sekä neuvotaan tekemään hieman reippaamman puoleiset saumanvarat. Tein tämän hatun päänympärys 54-kaavalla ja tämä sopii helposti minunkin noin 58-ympärysmitaltaan olevaan päähän. Eipähän tarvitse ensi kesänä murehtia lapsen kesähatun sopivuudesta!
Suunnittelin jo puuhastelevani itsellenikin samalla kaavalla hatun, kunhan vain pääsen sille "itselleni"-osastolle.

Hattu on täysvuoritettu ja ohjeen mukaisesti silittelin tukikankaat vain ulommaiseen osaan. Joko minulla olisi pitänyt olla tukevampaa tukikangasta tai sitten tukikangas olisi ollut hyvä silittää myös vuoreen, jolloin hattu olisi pitänyt ryhtinsä paremmin. 

Koristetikkaukset tein hieman tiiviimpään, joilloin lieri pitää hieman paremmin ryhtinsä.
Tässä hatussa kuitenkin ehdottomasti parasta on tuo lieri, joka on tarpeeksi leveä, joten varjostaa ja suojaa hyvin auringolta.

Puuhastelin samanlaisen hatun hellokittytrikoiden tilkkupaloista pikku siskolle, (jolla on kesähattuja vasta noin viisi siskonsa jäämistönä) jottei tule paha mieli. Odotin, että hattu olisi pahemminkin lörpsähtänyt, eikä olisi tukikankaista huolimatta jaksanut pitää muotoaan mutta olen suunnattoman yllättynyt, kuinka hyvä siitä tulikaan. Onhan lieri toki löysempi ja lerpampi, kuin tässä mutta kummastakin hatusta tuli käyttäjilleen hyvin mieluisia, ja sehän se pääasia olikin!

Helteitä kohti hattu piässä, 

- Hellu - 

Projekti huivipäähine

Taisin joskus aiemmin jo postailla aiheesta "huivipäähine". Yritin kaavoja piirrellä kyseiseen päänpeitto itemiin rättihuivin päältä mutta en saanut kaavoista toimivia. Lisäksi yhdestä meni solmimisnauhatkin poikki. Mitä lie sekundakangasta sitten ollutkaan. Harmittihan tämä tietenkin jonkin verran ompelijaa, kuten aina epäonnistuneet projektit harmittavat. 
Onneksi sain viimein vanhan huivipäähineen, jonka sain luvan kanssa purkaa osiin kaavoja varten. 

Purettuani huivin kappaleisiin; selvisihän se virallinen vikakin, miksi ei ensimmäiset kappaleet istuneet mitenkään käyttäjän päähän;
olin piirtänyt keskiosan ihan totaalisen pieleen. Eipä ollut tämän harrastelijan mieleen tullutkaan, että pitäisi hieman tuohon tiimalasimuotoon piirtää ja häntä tulee samasta kappaleesta eikä erikseen. Lisäksi ilmeisesti sivukappaleet olin piirtänyt hieman turhan loiviksi. Jyrkemmällä etuosan kaarella sain huiviin paremmin istuvuutta. 
Vaikka tämä huivi olikin jo vanha ja virttynyt, kangas oli pysynyt uskomattoman hyvin kasassa ja sainkin piirrettyä helposti uudet kaavat, joista tuli hyvinkin toimivat. 

Kankaana käytin lakanaa. Kuitenkin lakanakangas on pehmein ja kuitenkin napakoin peruspuuvillakankaista. Monesti puuvilla muuten tuppaa jäämään kovankarheaksi, vaikka kuinka pesisi.
Ja totta kai applikoin jälleen huivin Mazda MX5:n logolla.

Itsellenihän ei mikään tälläinen päähine istu mitenkään päähän, niin että vielä näyttäisi hyvältä.

Tein vielä samanlaisen huivin ilman applikointia joustocollegesta, (eurokangas myy nimellä collegetrikoo) ajatellen syksyä ja talvea, sillä kuitenkin tämä huivi tulee olemaan syksyllä hieman turhan viileä. 
Joustocollege taipui uskomattoman hyvin tälläiseksi huiviksi ainakin teoriassa, jännityksellä odotan, miten tulee toimimaan käytännössä. 

- Hellu -

Projekti miehen huppari

Sain loistavan tilaisuuden toteuttaa itseäni enemmänkin, kun lapset lähtivät mummolaan lomailemaan pidemmäksikin aikaa. Päivittelen tässä pikku hiljaa näitä saavutuksiani.

Minulta pyydettiin hihatonta hupparia, isolla selkäapplikoinnilla. Otin projektin vastaan puhtaasti haasteena itselleni, sillä ei ole tehnyt mitään aikuisten takkia koskaan vielä. Lisäksi haastetta hommaan toi se, ettei minulla ollutkaan suoraan sopivia kaavoja. 

Ainoa miesten hupparin kaava mikä minulla oli, oli 182cm pitkälle, normaali vartaloiselle miehelle. Kuitenkin tilaaja on tuosta melkein 10cm pidempi. 

Aikani valmista kaavaa tuijotettuani, totesin että ajatus suurentaa kaavaa riittävästi on totaalisen, täydellisen tuhoon tuomittu. Onneksi sain vanhasta paidasta näppärästi piirettyä kaavat. Täytyy myöntää, että hieman hirvitti laittaa kaavat kankaalle. "Entä jos kaava onkin täysin toimimaton?!?!??!" Sovituskohdekin kun asuu 300km päässä, joten sovitusta ei tehdäkään ihan joka käänteessä. 

Kankaaksi valikoitui eurokankaasta jenkkicollegen nimellä myytävä harjattu college. Ihanan pehmoista (ja mukavan nukkaista, keittiö ui hetken päästä kankaan nukassa. Sitä varmaan löytyy vielä ensi joulunakin jostain nurkasta) ja lämpöistä, joustavaa mutta kuitenkin muotonsa säilyttävää. Ihastuin kaikesta huolimatta kankaaseen nopeasti. 

Seuraavaksi ongelmaksi muodostuikin vetoketju. Vetoketjun ompelin tuolla joskus aiemmin kertomallani tekniikalla, mutta vetoketjun teippaus ei onnistunut sitten mitenkään. Teipit lähtivät mukaan matkan edetessä, jolloin yhtäkkiä pöydällä noin 4cm liian pitkä vetoketju olikin sopiva. Eihän siinä auttanut kuin alkaa purkamaan, neulaamaan miljoonalla nuppineulalla vetoketju paikalleen ja ompelemaan se hieman päältä, hieman alta kiinni. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin loppuunsa siisti.  

Valitettavasti en saanut kunnollista yhtenäistä kuvaa vetoketjusta, sillä pituus ketjulla oli 80cm.

 Koska vetoketju oli tosiaan sen noin 4cm liian pitkä ja huomasin hupunkin jääneen noin 6cm liian lyhyeksi, päätin tehdä pienen kauluksen, johon saisin upotettua vetoketjun ja huoliteltua samalla pääntien siististi. Lisäksi pieni kaulus on omalla tavallaan mukava, ettei tuuli käy niskaan niin nopeasti, jos ei huppu ole päässä. 

Kauluksessa kävi pieni moka, joka tässä kuvassa näkyy. Käytin kaulukseen joustocollegea, joka on ohuempaa kuin jenkkicollege, jotta kauluksesta ei tule tönkköä, kun kuitenkin kangaskerroksia on useita päällekäin. 






Pienen huolimattomuuteni takia, jäi kauluksen toinen reuna vetoketjun kohdalta aavistuksen korkeammaksi. Huomasin asian liian myöhään ja totesin, ettei tämä ole kuin kosmeettinen haitta, jonka takia vain minä menetän yöuneni, käytössä tuskin kukaan asiaa huomaa millään muotoa. 

En ole koskaan ollut mikään taskujen ompelemisen ystävä. Jotenkin taskut ovat aina olleet minua vastaan, kuten tästäkin kuvasta näkyy. Tokihan tämä pieni virhe tuo vaan persoonallisuutta vaatteeseen. 

Vannoutunut mazda MX5-auton omistaja tahtoi logon applikoituna selkään. Näin ison tekstin applikoinnin tekeminen oli melkein tämän projektin helpoin osuus, vaikka teinkin sen viimeisenä, 

Hihojen suut huolittelin perusmustalla trikoolla. 

Applikointia vielä toisesta kuvakulmasta....

Hupun päätin tikata ulkopuolelta, toisin kuin käyttää kanttinauhaa tai vastaavaa sisäpuolella huolittelemaan saumaa. Vaikka en aiheesta kunnollista kuvaa saanutkaan, tuli lopputuloksesta itseasiassa sen verran kiva, että manasin jonkin aikaa, etten ole sitä aiemmin keskinyt. 

Kun viimein tämän projektin valmiiksi sain, oli pitkästä aikaa aika voittaja-fiilis. Lopputulos näyttää ainakin pöydällä hirmu kivalta, jännityksellä odotan, mitä virallinen käyttäjä tulee sanomaan aiheesta! :) :) :)

- Hellu -

Kissoja siellä, kissoja täällä, kissoja oksan päällä

Nyt on kissoja sitten pikkuneideille joka muodossa. Ompelijalta alkaa vaan kissat tulemaan korvistakin jo pihalle. Onneksi välissä ompelin itselleni hamoset, että hieman sain taukoa kissojen tuijottelemiseen. Lapset tykkää, minkäs äiti sille sitten voi, kuin toteuttaa lapsensa toiveet. 

Taannoin jo postasinkin kuvia pinkistä hame-leggaripaita setistä. Tein neiti Kohta viisveelle samanlaisen setin tuollaisena ihanan aniliininpunaisena. Hihat tulivat tällä kertaa vain t-paita mittaan, kun pinkissä hihat olivat 3/4 osaa-mitalla. Hihat kuitenkin toteutin samalla puhvi-idealla, joista käyttäjä itse on tykännyt hirveästi. 

Hihasta niin hyvä lähikuva, kuin vain tekniikka antoi myöden.

Tikkasin hameenvyötärön ulkopuolelta. Vaihdoin kaksoisneulaksi 3,0mm normaalin 4,0mm tilalle, jolloin tikkauksesta tuli paljon napakampi ja siistimpi. 

 Koska yksiväriset kankaat ovat Kangastukusta elastaaniviskoositrikoota, ompelin vyötärökaitaleen kaksinkertaisena, jotta kaitaleeseen tuli ryhtiä ja napakkuutta. Tukikankaalla olisi vyötärökaitaleesta saattanut tulla turhan "kova" ja ryhdikäs vauhdikkaan neidin käyttöön. 

 Koska kesämekkoja ei koskaan ole liikaa, surauttelin nopeat kesämekot vielä kummallekin neidille. Mekoissa olen käyttänyt ob:n winter plaid-kaavaa, joka toimii loistavasti yksinkertaisen trikoomekon kaavanakin.

Neiti Kohta viisvee halusi keltaisen ja neiti 2,5veelle sopii vihreä hirmuisen hyvin. Vihreän mekon kanttaukset tuottivat hieman päänvaivaa. Koska tietenkään kaapissa ei ollut mitään vihreeseen päinkään vivahtavaa yksiväristä kangasta, enkä halunnut enää alkaa kissoja laittamaan kanttauksiinkin, päädyin huolittelemaan punaisella resorilla. Lopputulokseksi tulikin kivan värikäs kokonaisuus. 

Esikoinen on ilmeisesti kulkenut kesän pelkässä mekossa, eikä siis varastossa ollut nuoremmalle siskolle ollenkaan kesähousuja. Ompelin hameleggarien kaavalla parit kesähousut. Lisäsin reilusti vyötärölle korkeutta ja ompelin peruskuminauhavyötärön kumpaankin housuun. 

Näiden housujen kohdalla huomasin taas, että kaavasta on paras mitata, mikä on lapselle sopivin koko.

 Lopuista kissakankaista ompelinkin sitten kesäpipoja. Tehtailin tällä kertaa kasan ruttupipoja sekä kääntöruttupipoja. Ruttupipoille muuten löytyy eri ompelublogeista ohjeita kymmenittäin eikä erot suuri ole. Itse surruttelin nämä pelkällä saumurilla ja suurin aika meni kankaiden toisiinsa neulaamiseen. 

Että kissoja! Ymmärtäneette varmaan nyt, miksi alkaa hieman jo ompelijaa tökkimään! Pöydällä on vielä neiti 2,5veelle puoli valmiina samanlainen hameleggarisetti kuin isosiskolle mutta vihreästä kissasta. Taidan kuitenkin jättää nämä kissa-aiheiset postaukset tähän, ettei mene enää pahemmin överiksi! 

Kissamaista viikonloppua kaikille!

    - Hellu - 

Minä itse itselleni

Helteiden aikana ompeleminen jäi hieman vähemmälle, mutta sade päivät ovat loistavaa aikaa käyttää pelkästään ompelemiseen. Omat kesämekot ovat olleet aika huonossa jo jonkin aikaa. En omaa kesävartaloa, joten kesävaatteet eivät koskaan ole olleet Se Mun Juttu. Kuitenkin kaikkein mieluiten pidän kesällä erilaisia hameita ja mekkoja. 

Bongasin ottobren 2/2013 numerosta ihanan sporttisen jerseymekon kaavan. Omat kesämekkokankaat olivat jo hetken aikaa olleet varattuina, malli vain puuttui. Alunperin ajatuksena oli tehdä pikkumusta, sillä vanha on aika kulahtanut sekä kirkkaanpunainen mekko mutta ko. mallin leikkaus antoikin uusia ajatuksia. 

 Koska mekon etu- ja takaosa rakennetaan kolmesta kappaleesta, päätinkin elävöittää mekkoa punaisella raidalla ja ristinkin mekon "Palokärki-mekoksi"

Tämän mekon ompelu opetti muutaman asian: lehden mittataulukkoon ei juurikaan kannata uskoa, sekä mittaamaan ennemmin kaavasta sopivan koon.
Mittataulukon mukaan, minulle reheville mitoilleni ei olisi pitänyt minkään koon sopia. Valitsin siis isoimman koon.
Kaavaa mittaillessani tunsin jo hieman lievää epäluuloisuutta asiaa kohtaan, kaavan sovitus taas tuntui hyvältä.
Ommeltuani mekon kasaan ensimmäisen kerran, huomasin koon olevan minulle armotta liian suuri. Sekaan olisi mahtunut lapsetkin.

Piirsin uudelleen kaavat omien mittojeni mukaan, otin hameen takaisin kankaiksi ja pienensin jokaisen kappaleen.
Tämän toimituksen seurauksena mekosta tuli ehkä aavistuksen vino mutta silti ihana ja toimiva.
Mustat kanttaukset korostavat mekkoa paremmin, kuin väriä värille kanttaukset.

Valitsin kankaisi paksua interlock-trikoota Kangastukusta. Tällä mekolla on hyvä lähteä kesäiltaa terassille viettämään.

Alla vielä kuva takaapäin Palokärjestä.

Samalla kaavalla ompelin itselleni vielä hieman retron pallomekon. Kankaaksi valikoitui singel-trikoo, joka on kuitenkin ryhdikäs mutta paljon kevyempi, kuin Palokärjessä käyttämäni paksu interlock-trikoo. Valkoisesta pallotrikoosta on tarkoitus vielä ommella itselleni hyvin yksinkertainen hamonen. Hame on jo esivalmisteltuna pöydällä, seuraavaa sadepäivää odotellessa;

 - Hellu -