Kissoja siellä, kissoja täällä, kissoja oksan päällä

Nyt on kissoja sitten pikkuneideille joka muodossa. Ompelijalta alkaa vaan kissat tulemaan korvistakin jo pihalle. Onneksi välissä ompelin itselleni hamoset, että hieman sain taukoa kissojen tuijottelemiseen. Lapset tykkää, minkäs äiti sille sitten voi, kuin toteuttaa lapsensa toiveet. 

Taannoin jo postasinkin kuvia pinkistä hame-leggaripaita setistä. Tein neiti Kohta viisveelle samanlaisen setin tuollaisena ihanan aniliininpunaisena. Hihat tulivat tällä kertaa vain t-paita mittaan, kun pinkissä hihat olivat 3/4 osaa-mitalla. Hihat kuitenkin toteutin samalla puhvi-idealla, joista käyttäjä itse on tykännyt hirveästi. 

Hihasta niin hyvä lähikuva, kuin vain tekniikka antoi myöden.

Tikkasin hameenvyötärön ulkopuolelta. Vaihdoin kaksoisneulaksi 3,0mm normaalin 4,0mm tilalle, jolloin tikkauksesta tuli paljon napakampi ja siistimpi. 

 Koska yksiväriset kankaat ovat Kangastukusta elastaaniviskoositrikoota, ompelin vyötärökaitaleen kaksinkertaisena, jotta kaitaleeseen tuli ryhtiä ja napakkuutta. Tukikankaalla olisi vyötärökaitaleesta saattanut tulla turhan "kova" ja ryhdikäs vauhdikkaan neidin käyttöön. 

 Koska kesämekkoja ei koskaan ole liikaa, surauttelin nopeat kesämekot vielä kummallekin neidille. Mekoissa olen käyttänyt ob:n winter plaid-kaavaa, joka toimii loistavasti yksinkertaisen trikoomekon kaavanakin.

Neiti Kohta viisvee halusi keltaisen ja neiti 2,5veelle sopii vihreä hirmuisen hyvin. Vihreän mekon kanttaukset tuottivat hieman päänvaivaa. Koska tietenkään kaapissa ei ollut mitään vihreeseen päinkään vivahtavaa yksiväristä kangasta, enkä halunnut enää alkaa kissoja laittamaan kanttauksiinkin, päädyin huolittelemaan punaisella resorilla. Lopputulokseksi tulikin kivan värikäs kokonaisuus. 

Esikoinen on ilmeisesti kulkenut kesän pelkässä mekossa, eikä siis varastossa ollut nuoremmalle siskolle ollenkaan kesähousuja. Ompelin hameleggarien kaavalla parit kesähousut. Lisäsin reilusti vyötärölle korkeutta ja ompelin peruskuminauhavyötärön kumpaankin housuun. 

Näiden housujen kohdalla huomasin taas, että kaavasta on paras mitata, mikä on lapselle sopivin koko.

 Lopuista kissakankaista ompelinkin sitten kesäpipoja. Tehtailin tällä kertaa kasan ruttupipoja sekä kääntöruttupipoja. Ruttupipoille muuten löytyy eri ompelublogeista ohjeita kymmenittäin eikä erot suuri ole. Itse surruttelin nämä pelkällä saumurilla ja suurin aika meni kankaiden toisiinsa neulaamiseen. 

Että kissoja! Ymmärtäneette varmaan nyt, miksi alkaa hieman jo ompelijaa tökkimään! Pöydällä on vielä neiti 2,5veelle puoli valmiina samanlainen hameleggarisetti kuin isosiskolle mutta vihreästä kissasta. Taidan kuitenkin jättää nämä kissa-aiheiset postaukset tähän, ettei mene enää pahemmin överiksi! 

Kissamaista viikonloppua kaikille!

    - Hellu - 

Minä itse itselleni

Helteiden aikana ompeleminen jäi hieman vähemmälle, mutta sade päivät ovat loistavaa aikaa käyttää pelkästään ompelemiseen. Omat kesämekot ovat olleet aika huonossa jo jonkin aikaa. En omaa kesävartaloa, joten kesävaatteet eivät koskaan ole olleet Se Mun Juttu. Kuitenkin kaikkein mieluiten pidän kesällä erilaisia hameita ja mekkoja. 

Bongasin ottobren 2/2013 numerosta ihanan sporttisen jerseymekon kaavan. Omat kesämekkokankaat olivat jo hetken aikaa olleet varattuina, malli vain puuttui. Alunperin ajatuksena oli tehdä pikkumusta, sillä vanha on aika kulahtanut sekä kirkkaanpunainen mekko mutta ko. mallin leikkaus antoikin uusia ajatuksia. 

 Koska mekon etu- ja takaosa rakennetaan kolmesta kappaleesta, päätinkin elävöittää mekkoa punaisella raidalla ja ristinkin mekon "Palokärki-mekoksi"

Tämän mekon ompelu opetti muutaman asian: lehden mittataulukkoon ei juurikaan kannata uskoa, sekä mittaamaan ennemmin kaavasta sopivan koon.
Mittataulukon mukaan, minulle reheville mitoilleni ei olisi pitänyt minkään koon sopia. Valitsin siis isoimman koon.
Kaavaa mittaillessani tunsin jo hieman lievää epäluuloisuutta asiaa kohtaan, kaavan sovitus taas tuntui hyvältä.
Ommeltuani mekon kasaan ensimmäisen kerran, huomasin koon olevan minulle armotta liian suuri. Sekaan olisi mahtunut lapsetkin.

Piirsin uudelleen kaavat omien mittojeni mukaan, otin hameen takaisin kankaiksi ja pienensin jokaisen kappaleen.
Tämän toimituksen seurauksena mekosta tuli ehkä aavistuksen vino mutta silti ihana ja toimiva.
Mustat kanttaukset korostavat mekkoa paremmin, kuin väriä värille kanttaukset.

Valitsin kankaisi paksua interlock-trikoota Kangastukusta. Tällä mekolla on hyvä lähteä kesäiltaa terassille viettämään.

Alla vielä kuva takaapäin Palokärjestä.

Samalla kaavalla ompelin itselleni vielä hieman retron pallomekon. Kankaaksi valikoitui singel-trikoo, joka on kuitenkin ryhdikäs mutta paljon kevyempi, kuin Palokärjessä käyttämäni paksu interlock-trikoo. Valkoisesta pallotrikoosta on tarkoitus vielä ommella itselleni hyvin yksinkertainen hamonen. Hame on jo esivalmisteltuna pöydällä, seuraavaa sadepäivää odotellessa;

 - Hellu -

Hyppytikkejä, ratkomista ja hello kittyä.

Kyllästyin toissapäivänä sohvalla istumiseen viikko sitten leikatun polveni kanssa. Päätin alkaa tekemään Neiti kohta Viisveelle kesäksi kesäsettiä neidin kauan jo odottamasta pinkistä hello kittystä. Neiti kohta Viisveellä kun on alkanut prinsessa kausi ja pukeutuukin nyt mielellään hameisiin ja pinkkiin. Toiset lopettaa sukkahousujen käytön, meillä neiti aloitti. 

Hieman jännitti, miten kankaiden leikkaaminen onnistuu kahdella baarijakkaralla istuen mutta onnistuihan se kohtuullisen hyvin. Leikattu jalka kun ei kestä pitkää aikaa olla alaspäin. 

Vaikka leikkaaminen onnistuikin kohtuullisen hienosti, siitäpä sitten alkoivatkin vastoinkäymiset. Oli pakko jo tarkistaa, onko tänään perjantai 13pvä. Saumuri kieltäytyi yhteistyöstä housujen kohdalla. Onneksi olin leikannut reilut saumanvarat, ensimmäiset saumat olivat pelkkää hyppytikkiä. Saatuani haarasauman viimein ommeltua, tajusin oikeinpäin kääntäessäni, että olen ommellut toisen lahkeen väärinpäin. 

Onneksi omistan monta ratkojaa. Ne saivatkin tänään töitä ihan urakalla. 

Hameleggarien vyötärösaumaa huolitellessani katkaisin vielä viimeisen kaksoisneulani. Viimeisen kuukauden aikana olen onnistunut katkaisemaan noin 5 kaksoisneulaa, joten itku ei ollut kovin kaukana tässä vaiheessa. 

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Kankaat löysin trikookangas.fi -verkkokaupasta. Olen rakastunut kyseisen verkkokaupan valikoimiin, voisin tilata melkein jokaista kangasta pienen pätkän. Toistaiseksi olen kuitenkin hillinnyt itseni. 

Legginshameen kaava on ob 3/2011 lehdestä. Samalla kaavalla olen tehnyt pelkkää hametta ja legginsiä jo erikseen. 
Legginsit on paksummasta interlock-trikoosta, samoin kuin paidan hihat. 
Setistä tuli sen verran mieluisa, etten saanut kuvata sitä muuten kuin päällä. 

Paidan kaavana käytin (Ob 6/2011) Toy dog-paitaa, joka on omille lapsille ollut loistava peruspaidan kaava. 

Aluksi meinasin tehdä paidasta perusteepaidan hameen kanssa mutta pöydälle jäi sopivan kokoinen tilkku hk-kangasta ja päätin sen hyödyntää hihansuissa. Rypytin tilkun yläosan, jolloin hihasta tuli hieman puhvimainen. Hihan pituudeksi näin tulikin sitten tuo 3/4-osaa mutta ei silti varmasti kesällä hiosta. 

Vyötärökaitaleeseen jäi harmillisesti aputikkaukset näkyviin. Pieni perfektionisti minussa pohti jonkin aikaa yrittää purkaa niitä pois mutta päätin jättää ennemmin näkyviin koristetikkauksien virkaa toimittamaan.

Huolittelin paidan kaula-aukon trikookaitaleella ja perussiksaksilla (koska kaksoisneula) . Kaula-aukosta tuli ehkä hieman raskas trikoon takia mutta yhteneväisempi kokonaisuuden kannalta, kuin että olisi resorilla huolitellut.

Paidan alkuperäiseen kaavaan lisäsin hieman leveyttä ja helmaan pituutta. Melkeinpä kaikki ob:n kaavat ovat pitkä selkäisille lapsilleni liian lyhyitä. Varsinkin, jos haluaa helmaan leveämmän päärmeen ja tahtoo paidan sopivan hieman pidempään.

Tämä oli tälläinen monien vaikeuksien kautta voittoon-setti. Kaapissa on odottamassa pienelle kissafanille jokusessa muussakin värissä kissakangasta, toivottavasti seuraavalla kerralla vaan paremmalla onnella!

- Hellu -

Tossuja

Ottobren 3/2003 numero on ollut monessakin suhteessa loistava lehti. Yhteen numeroon on saatu monta hyvää perusmallia koottua ja lehden malleja on saanut monessa hyödynnettyä. 

Kuopuksen ollessa vielä vauva, päätin puuhastella vaunuihin tossuja, joissa ei varpaat palelisi. 

Nämä ekat versiot tein ompeluohjeen mukaan; sisä- ja ulkotöppönen erikseen ja lopuksi yhdistin. Kuminauha tuli tossun suulle. 
Sisätossun tein polarfleecestä ja ulkotossun pul-kankaasta, jotta tossu pitäisi vettä ja tuulta mutta olisi kuitenkin hengittävä. 

Käytössä huomasin nämä harvinaisen hankaliksi. Sisätossu on lähtee ulos, kun tossut ottaa pois vauvan jalasta ja tossun suulla oleva kuminauha hankaloitti tossun jalkaa vetämistä. Lisäksi kuopukseni sai nämä hinkattua turhan helposti pois jalastaan. 
Tokihan tossun suu on huolitellumpi ja siistimpi tällä tekniikalla tehtynä mutta käytössä pitäisi kuitenkin tossun olla vähemmän vaivaa aiheuttava.

Tein toisenlaisen version tossuista. Ompelin ulko- ja päälikankaan suoraan kiinni toisiinsa ja huolittelin tossun suun trikoisella kanttinauhalla. Kuminauhan ompelin varren keskivaiheelle sisätossun ulkopuolelle, päälikankaan alle piiloon. Tämä versio osoittautui käytössä paljon toimivammaksi. Sisätossu ei lähde riisuessa, eikä tossut lähteneet vauvan jalasta niin helposti. Lisäksi tossu oli helpompi pukea vauvalle.

 Ystäväni sai kaksoset ja pyysi vauvoille tossuja. Nämä tossut valmistuivat näppärästi tilkkupaloista.
Olin ikävästi vain kadottanut kaikki pul-kankaat joku aika sitten, joten näiden tossujen sisällä on tavallinen fleece/polarfleece ja päällinen trikoota.







Pitkästä aikaa kun aloin näitä puuhastelemaan, muistikuvat ompelusta oli hieman hämärät, joten Hello Kitty-tossuista tuli hieman harjoituskappaleet. 
Ompelin trikoisen kanttinauhan tossun suulle ennen takasauman ompelua, jolloin kanttaaminen oli hieman helpompaa mutta takasaumasta ei tullut niin siisti, kuin mitä olisi voinut toivoa.

Hello Kitty-tossuihin läpitikkasin kuminauhan, jolloin tossusta ei tullut ihan niin siisti, kuin kuminauhan piilottamalla. 

Tossuttelemisiin!

- Hellu -

Hattuja

Hattuja tarvitaan aina ja joka säällä. Tein (ob 1/2012) Ernie-pipon kaavalla

 nämä myssyt. Raidallinen myssy oli pelkkää velouria, pöllöpipon sisään laitoin kerroksen polar-fleeceä, jotta pienet korvat eivät palele talvellakaan. Ei talvipipon tarvitse aina niin yksitotinen olla!

 (Ob 3/2011) Ihastuin Ohoi-pipon yksinkertaiseen laatikkokaavaan, joka taipuu niin kääntöpipoksi, kuin talvipipoksikin.
Alimmaisena ovat pelkästä tähtitrikoosta syys/kevät myssyt, mustan tähtitrikoon sisään ujutin taas polarfleeceä.
Tassu/pilvipipon tein ystäväni esikoiselle pojan omasta pyynnöstä kääntöpipona.


Aiemmin tehtailin yksinkertaisia laatikkopipoja syksyn viileyttä vastaan. Peikkojoustofrotee- ja pilvitrikoon sisällä on kerrospolarfleeceä.

Pinkkibambupipo syntyi tilkusta ja meni hienosti kesäpipona kuopuksellani yhden kesän. Peikkojoustofroteepipo syntyi myös tilkkupalasta ja ei oikeastaa sopinut kunnolla kenellekään, mutta onneksi talossa on kaksi tyttölasta, nuket tarvitsevat aina vaatteita.

Itselleni oli pakko tehdä tästä vihreästä sienitrikoosta kesäpipo. Eipähän enää kukaan kysele, että "Mitäs sieniä se sinä olet syönyt?"

 Tästä alkoi seuraava hattuprojekti. Rakas ystäväni heitti tämän kuvan minulle, että haluaa samanlaisen hatun applikoituna eräällä automerkillä. Kaavoja en löytänyt mistään, joten eikun luovaa ideointia peliin.
Leikkasin paksusta puuvillasta 20cm leveän ja 56cm pitkän kaitaleen, jonka vahvistin tukikankaalla. Päällisen tein kaksinkertaisena, ympyrän piirsin 3 litran kattilaa apuna käyttäen ja vahvistin tukikankaalla. (Ystäväni tosin hieman ihmetteli kysymystäni, että "Sopiiko sun päähän 3:n vai 5:n litran kattila)
Applikoinnin tein ennen kasaamista. Lopputulos näyttääkin sitten tältä:

Applikoinnin tein tähän versioon suoralla ompeleella. Toisen version tein siksakilla. Siksakilla tehty versio oli rouheempi eikä niin siisti. Pieni perfektionisti minussa nosti taas päätään.

Loppuun on pakko laittaa tämä ajatuskatkoksen tuotos:

Vasta kasatessani tätä aloin ymmärtämään, että jotain meni pielee ja pahasti. Noh, saapahan pohtia, että kumpaa lämmitää; ohtalohkoa vai takaraivoa!

Eiku hattu piähän!

- Hellu -

Kesää kohti

Loukkasin jalkani ja jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle, joten mitenkäs muuten aikaa sitten kulutetaankaan kuin ompelemalla. Kaasua onnistuu hyvin polkemaan vasemmallakin jalalla ja onneksi ompelukoneessani on nopeuden

säädin, joka on helpottanut paljon pikkutarkkaa ompelua. 

Kesä on jo nurkan takana ja aloittelin kesävaatteiden puuhastelun.

 Tämän kettu-trikootopin ompelin ystävälleni. Kaavana käytin Ottobren Peppi-toppia (6/2013). Kylkiä hieman vedin sisään, saaden toppiin hieman "lady fit:tiä", että topista tulee hieman paremmin tyköistuva.
Samalla kaavalla tein esikoiselleni Metsolan Siili&Mopo-joustofroteesta kesätopin.

 Tämän kesämekon tein (ob 3/2011) ystäväni tyttärelle koossa 86. Mekkoon ei virallisesti kuulunut tuo vyö mutta minusta se kruunasi kokonaisuuden. Laitoin vyön muutamalla pistolla kiinni kyljistä, jotta sen saa helposti pois tarpeen vaatiessa.

 Esikoiselleni puuhastelin jo syksyllä tähti-trikoosta t-paidan. Poikkeuksellisesti huolittelin hihansuut trikoisella kanttinauhalla ja kaula-aukon resorikaitaleella.
Lopputuloksesta tuli hyvin mieluisa käyttäjälle.

Kesää odotellessa,

- Hellu -

Vetoketju

Kuten tässä on tullut ilmi, että en ole vetoketjujen ompelun ystävä ollut koskaan. Eräs ystäväni vinkkasi aivan loistavan ompeluohjeen, jota totta kai piti sitten alkaa testailemaan.  
Alkuperäinen teksti löytyy täältä: 
http://www.makeit-loveit.com/2011/10/sewing-tips-installing-a-basic-zipper.html
Alla suomennettuna ja kuvitettuna sama homma!

Lisäsin kaavaan puolitoista senttiä vetoketjun varaa kumpaankin takakappaleeseen. Huolittelin ensin mekon kappaleiden reunat saumurilla, jonka jälkeen neulaa takakappaleet yhteen.

Ompele kappaleet suoraompeleella yhteen, niin että reuna kulkee 5/8 kohdalla. 

 Silitä vetoketjun vara auki

Asettele vetoketju keskelle saumaa ja teippaa se kankaaseen kiinni. Jätä pari senttiä yläosasta teippaamatta. Kyllä, luit aivan oikein. Teippi pitää vetoketjun paikallaan paremmin eikä tee nyppylöitä kankaaseen, kuiten nuppineulat tekevät. Kannattaa kokeilla tätä vaikka alkuu kuulostaa todella omituiselta!!!!

Kun olet saanut vetoketjun teipattua kiinni, käännä työ oikea puoli ylöspäin ja aseta nuppineula vetoketjun stopparin kohdalle oikealle puolelle. Nuppineula auttaa aloittamaan ja lopettamaan oikeassa kohdassa.

Aloita vetoketjun ompelu oikealta puolelta aivan vetoketjun vierestä.

Lopeta ompelu muutama sentti ennen vetoketjun vedintä, jätä neula alas ja nosta paininjalka ylös. Ratko ommelta muutaman sentin matkalta, avaa vetoketju neulan taakse ja ompele vetoketju ylös asti.











 

Tikkaa nuppineulan kohdalta vetoketjun poikki muuta tikki. 

Ompele vasen laita samalla tavalla kuin oikea laita.

Ompele vetoketjun yläosa samalla tavalla kuin oikealla reunalla.

Ja tällä tavalla onkin vetoketju valmis ja pitäisi näyttää tältä! 

 Päättele vetoketjun pää kanttinauhan alle. 

Tässä on sitten koko mekko valmiina. 

 Toivottavasti näistä ohjeista oli muillekin apua!