Tunikaa ja mekkoa

Mumintalossa-blogista ( http://mumintalo.blogspot.fi/ ) bongasin aivan ihanan I love-jerseykankaan, jota oli ehdottomasti saatava. Pienten mutkien kautta sain, kuin sainkin ko. kankaan majapuulta ja vielä halvennuksesta! Samalla toki pakettiin lähti lapsukaisille lakanakangasta, mutta eihän nyt koskaan vain yhtä kangasta voi tilata! 
Suurin ongelma olikin sitten edessä; minulla on käsissäni aivan ihanaa kangasta, josta tahdon jotain itselleni. Istuin useammankin illan tuijottaen kaavoja ja etsien jostain ideaa, että mitä tahtoisinkaan. 
Viimein päädyin OB:n naisten vaatenumerossa (2/2010) olleeseen tunikaan ja alusmekkoon. 
Olin hankkinut aiemmin jostain jo kukallista jerseytä, jota ihmettelin kovasti kotona, että mitäs siitä olinkaan ajatellut tehdä ostohetkellä. Lie ajattelin lapselle kesävaatetta. Kuitenkin kukallinen jersey päätyi tuohon alusmekkoon. Yksivärinen yläosa sopisi hyvin tunikan alle tai mekkoa voisi käyttää pelkästäänkin.

Aloin hirmuisella innolla ja höyryllä tekemään näitä itselleni, ajattelematta kuitenkaan nokkaani pidemmälle. Mekko, kuiten myös tunikakin, olisivat todellakin kaivanneet framilonia tai joustonauhaa mutta niiden puutteessa ratkaisin ongelman poimuttamalla yläosa alaosaan sopivaksi. Framilonilla tai joustonauhalla olisi toki tullut enemmän ryhtiä ja tukevuutta, mutta ihan hyvin päälle istuvaksi sain hamosen näinkin. 
Kuten olen kantapään kautta jo oppinut, pidensin automaattisesti mekon helmaa reilulla 10cm:llä. Hyvin olisi melkein saanut vielä toisenkin 10cm lisätä mekon helmaan, jolloin helma olisi ollu hieman polven alapuolelle. Nyt helma jää juuri polven yläpuolelle. 

Tunikasta, kaikesta huolimatta, tuli ehdottomasti minun uusi lempipaitani. Tosin, jos olisin tehnyt paidan hieman vähemmällä höyryllä, olisi siitä tullut vielä parempi. Käänsin hieman turhan kanssa paidan etumuksen käänteitä, joilloin paidasta tuli ehkä hieman turhan antelias. Tietenkin huomasin tämän seikan vasta, kun olin helman ommellut kiinni ja sovitin paitaa ekan kerran. Harkitsin vakavasti paidan purkamista alutekiöhinsä mutta muutaman ulkopuolisen mielipiteen kuunneltuani annoin olla. 
Tein mekon kuin paidankin itselleni napakalla kaavalla, joten päällekäin käytettynä eivät oikeastaan näytä kovin hyviltä. Jos haluaisia käyttää näitä päällekäin, olisi tunika melkein pitänyt tehdä kokoa isommalla kaavalla. Erikseen istuvat kumpikin päälle, kuin nenä päähän.
Hihoja pidensin reilun 5cm, jolloin paidasta tuli rehellinen pitkähihainen 3/4-hihojen sijaan. 
Tunikan alaosa on perustrikoosta, musta sopi täydellisesti yläosan aivan ihanan kankaan kanssa yhteen. 

Tästä kankaasta pöydälläni on vielä leikattuna bolero, kunhan vain ehdin vielä sen kasaamaankin. Lisäksi tätä kangasta vielä jäikin, joten minulla on edelleen ongelma; mitähän vielä tahtoisinkaan tästä kankaasta!

Terkuin töhöttävä Hellu

Lierihattu

Isommalle tyttärelleni kävivät kaikki kesähatut pieneksi talven aikana eikä oikein pelkällä ohuella trikoopipolla helteillä ole mukava olla. OB 3/2011-lehdessä oli lierihatun kaava, joten eikun tuumasta toimeen. 

 Neiti Kohta Viisivee rakastaa pinkkiä ja Hello Kittyä. Joten kankaaksi valikoitui Kilokankaasta valkoinen hello kitty-puuvilla. Kangas oli mukavan ohutta mutta kuitenkin napakkaa eikä tähän kuluva määrä ollut lähellekään niin iso, kuin mitä alun perin ajattelin. 

Hatun kaavassa on hieman ehkä turhaa väljyyttä sekä neuvotaan tekemään hieman reippaamman puoleiset saumanvarat. Tein tämän hatun päänympärys 54-kaavalla ja tämä sopii helposti minunkin noin 58-ympärysmitaltaan olevaan päähän. Eipähän tarvitse ensi kesänä murehtia lapsen kesähatun sopivuudesta!
Suunnittelin jo puuhastelevani itsellenikin samalla kaavalla hatun, kunhan vain pääsen sille "itselleni"-osastolle.

Hattu on täysvuoritettu ja ohjeen mukaisesti silittelin tukikankaat vain ulommaiseen osaan. Joko minulla olisi pitänyt olla tukevampaa tukikangasta tai sitten tukikangas olisi ollut hyvä silittää myös vuoreen, jolloin hattu olisi pitänyt ryhtinsä paremmin. 

Koristetikkaukset tein hieman tiiviimpään, joilloin lieri pitää hieman paremmin ryhtinsä.
Tässä hatussa kuitenkin ehdottomasti parasta on tuo lieri, joka on tarpeeksi leveä, joten varjostaa ja suojaa hyvin auringolta.

Puuhastelin samanlaisen hatun hellokittytrikoiden tilkkupaloista pikku siskolle, (jolla on kesähattuja vasta noin viisi siskonsa jäämistönä) jottei tule paha mieli. Odotin, että hattu olisi pahemminkin lörpsähtänyt, eikä olisi tukikankaista huolimatta jaksanut pitää muotoaan mutta olen suunnattoman yllättynyt, kuinka hyvä siitä tulikaan. Onhan lieri toki löysempi ja lerpampi, kuin tässä mutta kummastakin hatusta tuli käyttäjilleen hyvin mieluisia, ja sehän se pääasia olikin!

Helteitä kohti hattu piässä, 

- Hellu - 

Projekti huivipäähine

Taisin joskus aiemmin jo postailla aiheesta "huivipäähine". Yritin kaavoja piirrellä kyseiseen päänpeitto itemiin rättihuivin päältä mutta en saanut kaavoista toimivia. Lisäksi yhdestä meni solmimisnauhatkin poikki. Mitä lie sekundakangasta sitten ollutkaan. Harmittihan tämä tietenkin jonkin verran ompelijaa, kuten aina epäonnistuneet projektit harmittavat. 
Onneksi sain viimein vanhan huivipäähineen, jonka sain luvan kanssa purkaa osiin kaavoja varten. 

Purettuani huivin kappaleisiin; selvisihän se virallinen vikakin, miksi ei ensimmäiset kappaleet istuneet mitenkään käyttäjän päähän;
olin piirtänyt keskiosan ihan totaalisen pieleen. Eipä ollut tämän harrastelijan mieleen tullutkaan, että pitäisi hieman tuohon tiimalasimuotoon piirtää ja häntä tulee samasta kappaleesta eikä erikseen. Lisäksi ilmeisesti sivukappaleet olin piirtänyt hieman turhan loiviksi. Jyrkemmällä etuosan kaarella sain huiviin paremmin istuvuutta. 
Vaikka tämä huivi olikin jo vanha ja virttynyt, kangas oli pysynyt uskomattoman hyvin kasassa ja sainkin piirrettyä helposti uudet kaavat, joista tuli hyvinkin toimivat. 

Kankaana käytin lakanaa. Kuitenkin lakanakangas on pehmein ja kuitenkin napakoin peruspuuvillakankaista. Monesti puuvilla muuten tuppaa jäämään kovankarheaksi, vaikka kuinka pesisi.
Ja totta kai applikoin jälleen huivin Mazda MX5:n logolla.

Itsellenihän ei mikään tälläinen päähine istu mitenkään päähän, niin että vielä näyttäisi hyvältä.

Tein vielä samanlaisen huivin ilman applikointia joustocollegesta, (eurokangas myy nimellä collegetrikoo) ajatellen syksyä ja talvea, sillä kuitenkin tämä huivi tulee olemaan syksyllä hieman turhan viileä. 
Joustocollege taipui uskomattoman hyvin tälläiseksi huiviksi ainakin teoriassa, jännityksellä odotan, miten tulee toimimaan käytännössä. 

- Hellu -

Projekti miehen huppari

Sain loistavan tilaisuuden toteuttaa itseäni enemmänkin, kun lapset lähtivät mummolaan lomailemaan pidemmäksikin aikaa. Päivittelen tässä pikku hiljaa näitä saavutuksiani.

Minulta pyydettiin hihatonta hupparia, isolla selkäapplikoinnilla. Otin projektin vastaan puhtaasti haasteena itselleni, sillä ei ole tehnyt mitään aikuisten takkia koskaan vielä. Lisäksi haastetta hommaan toi se, ettei minulla ollutkaan suoraan sopivia kaavoja. 

Ainoa miesten hupparin kaava mikä minulla oli, oli 182cm pitkälle, normaali vartaloiselle miehelle. Kuitenkin tilaaja on tuosta melkein 10cm pidempi. 

Aikani valmista kaavaa tuijotettuani, totesin että ajatus suurentaa kaavaa riittävästi on totaalisen, täydellisen tuhoon tuomittu. Onneksi sain vanhasta paidasta näppärästi piirettyä kaavat. Täytyy myöntää, että hieman hirvitti laittaa kaavat kankaalle. "Entä jos kaava onkin täysin toimimaton?!?!??!" Sovituskohdekin kun asuu 300km päässä, joten sovitusta ei tehdäkään ihan joka käänteessä. 

Kankaaksi valikoitui eurokankaasta jenkkicollegen nimellä myytävä harjattu college. Ihanan pehmoista (ja mukavan nukkaista, keittiö ui hetken päästä kankaan nukassa. Sitä varmaan löytyy vielä ensi joulunakin jostain nurkasta) ja lämpöistä, joustavaa mutta kuitenkin muotonsa säilyttävää. Ihastuin kaikesta huolimatta kankaaseen nopeasti. 

Seuraavaksi ongelmaksi muodostuikin vetoketju. Vetoketjun ompelin tuolla joskus aiemmin kertomallani tekniikalla, mutta vetoketjun teippaus ei onnistunut sitten mitenkään. Teipit lähtivät mukaan matkan edetessä, jolloin yhtäkkiä pöydällä noin 4cm liian pitkä vetoketju olikin sopiva. Eihän siinä auttanut kuin alkaa purkamaan, neulaamaan miljoonalla nuppineulalla vetoketju paikalleen ja ompelemaan se hieman päältä, hieman alta kiinni. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin loppuunsa siisti.  

Valitettavasti en saanut kunnollista yhtenäistä kuvaa vetoketjusta, sillä pituus ketjulla oli 80cm.

 Koska vetoketju oli tosiaan sen noin 4cm liian pitkä ja huomasin hupunkin jääneen noin 6cm liian lyhyeksi, päätin tehdä pienen kauluksen, johon saisin upotettua vetoketjun ja huoliteltua samalla pääntien siististi. Lisäksi pieni kaulus on omalla tavallaan mukava, ettei tuuli käy niskaan niin nopeasti, jos ei huppu ole päässä. 

Kauluksessa kävi pieni moka, joka tässä kuvassa näkyy. Käytin kaulukseen joustocollegea, joka on ohuempaa kuin jenkkicollege, jotta kauluksesta ei tule tönkköä, kun kuitenkin kangaskerroksia on useita päällekäin. 






Pienen huolimattomuuteni takia, jäi kauluksen toinen reuna vetoketjun kohdalta aavistuksen korkeammaksi. Huomasin asian liian myöhään ja totesin, ettei tämä ole kuin kosmeettinen haitta, jonka takia vain minä menetän yöuneni, käytössä tuskin kukaan asiaa huomaa millään muotoa. 

En ole koskaan ollut mikään taskujen ompelemisen ystävä. Jotenkin taskut ovat aina olleet minua vastaan, kuten tästäkin kuvasta näkyy. Tokihan tämä pieni virhe tuo vaan persoonallisuutta vaatteeseen. 

Vannoutunut mazda MX5-auton omistaja tahtoi logon applikoituna selkään. Näin ison tekstin applikoinnin tekeminen oli melkein tämän projektin helpoin osuus, vaikka teinkin sen viimeisenä, 

Hihojen suut huolittelin perusmustalla trikoolla. 

Applikointia vielä toisesta kuvakulmasta....

Hupun päätin tikata ulkopuolelta, toisin kuin käyttää kanttinauhaa tai vastaavaa sisäpuolella huolittelemaan saumaa. Vaikka en aiheesta kunnollista kuvaa saanutkaan, tuli lopputuloksesta itseasiassa sen verran kiva, että manasin jonkin aikaa, etten ole sitä aiemmin keskinyt. 

Kun viimein tämän projektin valmiiksi sain, oli pitkästä aikaa aika voittaja-fiilis. Lopputulos näyttää ainakin pöydällä hirmu kivalta, jännityksellä odotan, mitä virallinen käyttäjä tulee sanomaan aiheesta! :) :) :)

- Hellu -