Minulta pyydettiin hihatonta hupparia, isolla selkäapplikoinnilla. Otin projektin vastaan puhtaasti haasteena itselleni, sillä ei ole tehnyt mitään aikuisten takkia koskaan vielä. Lisäksi haastetta hommaan toi se, ettei minulla ollutkaan suoraan sopivia kaavoja.
Ainoa miesten hupparin kaava mikä minulla oli, oli 182cm pitkälle, normaali vartaloiselle miehelle. Kuitenkin tilaaja on tuosta melkein 10cm pidempi.
Aikani valmista kaavaa tuijotettuani, totesin että ajatus suurentaa kaavaa riittävästi on totaalisen, täydellisen tuhoon tuomittu. Onneksi sain vanhasta paidasta näppärästi piirettyä kaavat. Täytyy myöntää, että hieman hirvitti laittaa kaavat kankaalle. "Entä jos kaava onkin täysin toimimaton?!?!??!" Sovituskohdekin kun asuu 300km päässä, joten sovitusta ei tehdäkään ihan joka käänteessä.
Kankaaksi valikoitui eurokankaasta jenkkicollegen nimellä myytävä harjattu college. Ihanan pehmoista (ja mukavan nukkaista, keittiö ui hetken päästä kankaan nukassa. Sitä varmaan löytyy vielä ensi joulunakin jostain nurkasta) ja lämpöistä, joustavaa mutta kuitenkin muotonsa säilyttävää. Ihastuin kaikesta huolimatta kankaaseen nopeasti.
Seuraavaksi ongelmaksi muodostuikin vetoketju. Vetoketjun ompelin tuolla joskus aiemmin kertomallani tekniikalla, mutta vetoketjun teippaus ei onnistunut sitten mitenkään. Teipit lähtivät mukaan matkan edetessä, jolloin yhtäkkiä pöydällä noin 4cm liian pitkä vetoketju olikin sopiva. Eihän siinä auttanut kuin alkaa purkamaan, neulaamaan miljoonalla nuppineulalla vetoketju paikalleen ja ompelemaan se hieman päältä, hieman alta kiinni. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin loppuunsa siisti.
Valitettavasti en saanut kunnollista yhtenäistä kuvaa vetoketjusta, sillä pituus ketjulla oli 80cm.
Kauluksessa kävi pieni moka, joka tässä kuvassa näkyy. Käytin kaulukseen joustocollegea, joka on ohuempaa kuin jenkkicollege, jotta kauluksesta ei tule tönkköä, kun kuitenkin kangaskerroksia on useita päällekäin.
Pienen huolimattomuuteni takia, jäi kauluksen toinen reuna vetoketjun kohdalta aavistuksen korkeammaksi. Huomasin asian liian myöhään ja totesin, ettei tämä ole kuin kosmeettinen haitta, jonka takia vain minä menetän yöuneni, käytössä tuskin kukaan asiaa huomaa millään muotoa.
En ole koskaan ollut mikään taskujen ompelemisen ystävä. Jotenkin taskut ovat aina olleet minua vastaan, kuten tästäkin kuvasta näkyy. Tokihan tämä pieni virhe tuo vaan persoonallisuutta vaatteeseen.
Vannoutunut mazda MX5-auton omistaja tahtoi logon applikoituna selkään. Näin ison tekstin applikoinnin tekeminen oli melkein tämän projektin helpoin osuus, vaikka teinkin sen viimeisenä,
Hihojen suut huolittelin perusmustalla trikoolla.
Applikointia vielä toisesta kuvakulmasta....
Hupun päätin tikata ulkopuolelta, toisin kuin käyttää kanttinauhaa tai vastaavaa sisäpuolella huolittelemaan saumaa. Vaikka en aiheesta kunnollista kuvaa saanutkaan, tuli lopputuloksesta itseasiassa sen verran kiva, että manasin jonkin aikaa, etten ole sitä aiemmin keskinyt.
Kun viimein tämän projektin valmiiksi sain, oli pitkästä aikaa aika voittaja-fiilis. Lopputulos näyttää ainakin pöydällä hirmu kivalta, jännityksellä odotan, mitä virallinen käyttäjä tulee sanomaan aiheesta! :) :) :)
- Hellu -





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti